Tarrahenki ei synny siksi, että jokin ulkoinen olento kiinnittyy ihmiseen, vaan siksi että mieli rakentaa ja ruokkii kokemuksellista rakennetta, joka alkaa käyttäytyä kuin erillinen toimija. Se tuntuu ulkopuoliselta, koska sitä ei enää koeta tietoisesti omana luomuksena ja oman energian osana. Puhuttaessa siitä, että ihminen muodostaa itselleen tarrahengeksi koetun egregoren, kyse on toistuvasti vahvistuvasta sisäisestä rakenteesta, joka alkaa tuntua ulkopuoliselta, itsenäise

Sielunsopimukset ovat yhteensopivia resonansseja. Resonanssialue ei ole paikka, vaan tila, jossa tietoisuutesi, värähtelytaajuutesi ja kokemuksesi kohtaavat. Sielusi ei suunnittele tapahtumia vaan valitsee liikkeen jatkuvuuden potentiaalin eli inertian.

Pygmalion -ilmiötä on tutkittu paljon, Golem-ilmiötä vähemmän, osin eettisistä syistä, joka tarkoittaa haitallisten odotusten tarkoituksellista istuttamista. Tämä ei tokikaan tarkoita sitä, ettemmekö näkisi tästä ilmiöstä esimerkkejä jatkuvasti todellisessa elämässä. Odotukset vaikuttavat meihin enemmän kuin usein ymmärrämmekään. Ne muuttavat kokemuksiamme, tunteitamme ja jopa kehomme reaktioita.